fbpx

Kiitos, kun jaat kavereillesi!

Sinun normaali ei ole minun normaali

Sinun normaali ei ole minun normaali, tämän havainnon tein aikoinaan, kun keskustelussa muutaman asiakkaan kanssa tuli vastaan fyysinen väkivalta ja toisinaan sen uhka. Voiko ihminen edes ymmärtää, missä menee normaaliuden raja, jos on kohdannut väkivaltaa lapsesta asti?

Väkivalta opittu malli

Saattaa olla, että perheessä lapset ovat nähneet, miten vanhemmat ovat käyttäneet fyysistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Pinnan kiristyessä on käsi tai nyrkki heilahtanut, alkoholi on voinut olla mukana näissä tilanteissa. Lapsille tästä jää oletus, että lyöminen on normaalia vuorovaikutusta ja kanssa käymistä parisuhteessa. Lapsen kasvaessa aikuiseksi, sama opittu malli alkaa toistaa itseään omassa parisuhteessa, koska mallia ei ole kyseenalaistettu missään vaiheessa.

Normaaliuden rajat uusiksi

Fyysisen väkivallan tullessa esiin keskustelun yhteydessä, väkivaltaisessa perheessä kasvaneella voi olla hyvin vaikea myöntää itselleen, että se ei ole normaalia. Siinä joutuu miettimään elämäänsä ihan uudesta näkökulmasta ja tulee varmasti myös epävarma olo, kun vuorovaikutusmalli, jonka on oppinut, pitäisi heittää kokonaan pois.

Lue myös: Henkinen väkivalta pienentää

Riskissä oma elämä

Mikäli fyysisen väkivallan käyttöä ei näe vääränä tapana olla suhteissa ihmisten kanssa, ihminen riskeeraa oman henkensä ja läheistensä turvallisuuden. Taustalla voi olla uskomus, että puoliso paranee väkivaltaisesta käyttäytymisestä, kun itse käyttäytyy oikein hyvin, eikä väitä mistään vastaan.

Mahdollisuus parempaan elämään

Vaikka ihminen joutuisi vastuuseen teoistaan, mutta syy väkivaltaiseen käyttäytymiseen hänen mukaan johtuu muiden ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, väkivaltainen käyttäytyminen todennäköisesti tulee jatkumaan. Valitettavasti väkivaltainen käyttäytyminen loppuu vasta silloin, kun ihminen näkee oman toimintansa olevan väärin ja uskaltaa sen myöntää itselleen, että tarvitsee apua.

Avun hakeminen ei ole häpeä

Avun hakemiseen ihmisellä voi olla iso kynnys, koska häpeän tunne on usein vahva. Puheeksi ottaminen on keino ennalta ehkäistä suurimpia vaurioita. Mikäli altistuu väkivallalle, apua on mahdollista hakea esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalialan palveluista, Ensi- ja turvakodeista, Nollalinjan auttavasta puhelimesta, Rikosuhripäivystyksestä ja kriisipalveluja tarjoavilta tahoilta. Hyvä on kuitenkin muistaa, kun tilanne on akuutti siihen pitää pyytää apu hätänumeron kautta poliisilta.

25.11.2019 DeToK, Maarit Vihiniemi, Työnohjaaja (STOry) ja prosessikonsultti

Kiitos, kun jaat kavereillesi!